Monikielisessä maailmassa - I en flerspråkig värld

Subscribe to Monikielisessä maailmassa - I en flerspråkig värld feed
Updated: 12 hours 33 min ago

Att leva på två språk

26. September 2016 - 20:18
I ett tvåspråkigt samhälle borde det finnas intresse för och utbud av olika typer av tvåspråkig verksamhet. Olika former av tvåspråkig verksamhet till exempel inom utbildningen har diskuterats flitigt under de senaste åren. Men vad innebär det egentligen om verksamheten är tvåspråkig eller flerspråkig? Vem riktar verksamheten sig till? De (enspråkiga) som vill lära sig ett till språk? Eller de som redan är två- eller flerspråkiga? Kan det finnas verksamhet som passar för individer med olika språkliga bakgrund?

Detta varierar förstås beroende på vilken slags verksamhet det är fråga om. Men målgruppen eller hur den flerspråkiga verksamheten organiseras är sällan solklart för alla. Ofta innebär flerspråkig verksamhet i olika slags service att samma service kan fås på flera olika språk, enligt kundens önskemål och personalens färdigheter. Exempelvis då jag går i affärer, hos läkare eller till skattemyndigheten i den tvåspråkiga staden Vasa kan jag oftast välja om jag vill tala finska eller svenska. Dessa alternativ finns parallellt till varandra. Ofta innebär tvåspråkig verksamhet i Finland just att det finns parallell verksamhet på flera språk. Vikten av att människorna får välja verksamhetsspråket enligt sina behov och preferenser syns även i protester mot enspråkig verksamhet i sådana fall där servicen/verksamheten inte finns tillgänglig på båda språken.

Denna parallellspråkighet innebär samtidigt att man allt som oftast tvingas välja det ena eller andra språket, att hitta alternativ där man kan använda flera språk samtidigt kan vara mycket svårt. Då min tvåspråkiga familj började i babysim valde vi gladeligen en tvåspråkig grupp. Nu skulle vi få simma, leka och sjunga på båda språken. Men då vi kom till poolkanten, var första frågan som vi fick om ville delta på finska eller på svenska – den tvåspråkiga gruppen betydde nämligen att man hade en finskspråkig grupp i ena endan av poolen parallellt med en svenskspråkig grupp i andra ändan. Det var bara att välja sida. Samma gäller andra hobbyer. Vi är förstås lyckligt lottade då vi kan välja hobbyer oberoende av språk. Men vi kan inte välja dem tvåspråkiga, för den verksamheten finns sällan. Samma gäller småbarnsfostran och skolan: föräldrarna får välja om våra tvåspråkiga barn ska gå i skolan på finska eller på svenska. Men det finns inget alternativ som fullt ut skulle stöda och utveckla deras två modersmål och tvåspråkiga identitet. För även om föräldrarna i tvåspråkiga familjer redan i ett tidigt skede måste välja ett av språken som barnets officiella modersmål, har tvåspråkiga barn i verkligheten två modersmål (förstaspråk). För att kunna leva fullt ut sin tvåspråkighet behöver de stöd för båda språken och för den tvåspråkiga identiteten.

I den livliga debatten om tvåspråkighet som under de senaste åren pågått i Finland har man också diskuterat två- eller flerspråkig identitet. Tyvärr gör man ofta detta utgående från en enspråkig norm. Denna norm innebär nämligen också att två- och flerspråkiga personer ses som flera (eller i värsta fall som halva) enspråkiga i en och samma kropp. Inom flerspråkighetsforskningen råder det bred konsensus om att tvåspråkighet inte innebär dubbel enspråkighet eller halvspråkighet. Två- och flerspråkighet och den språkliga identiteten är dynamiska, de utvecklas, ändras och kommer i uttryck på olika sätt i olika situationer, i olika skeden av livet och hos olika personer. Denna mångfald tycker jag vi borde bejaka mer både i våra egna liv och i samhället.

Med detta blogginlägg avslutar jag min bloggarkarriär vid Vasa universitet. Språkutbildningen och ‑forskningen flyttar till Jyväskylä i början av nästa läsår. Men för min del är det dags att säga adjö till universitetet redan nu och fokusera på tvåspråkigheten på familjefronten då vår familj snart har två familjemedlemmar vars värld aldrig varit enspråkig. Det kommer att bli mycket intressant att följa med hur deras interaktion börjar se ut. Inte som forskningsobjekt, utan som en del av livet på två språk.

Muutoksen tuulia

5. August 2016 - 11:12
Uusi lukuvuosi on alkamassa. Vaasan yliopiston kieliaineiden tutkijoille ja opettajille tämä vuosi alkaa hämmentyneissä tunnelmissa, ilmoitettiinhan meille juuri ennen kesälomakautta että tämä on viimeinen lukuvuotemme Vaasan yliopistossa. Kielten tutkintoon johtava opetus ja tutkimus siirtyvät liikkeenluovutuksena Jyväskylän yliopistoon syksyllä 2017. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi kielikylvyn tai monikielisen erikoisalaviestinnän koulutukselle ja tutkimukselle tai yhteishankkeillemme eri tiedekuntien, kaupungissa sijaitsevien eri yliopistojen, Vaasan kaupungin ja muiden ulkopuolisten toimijoiden kanssa on vielä avoinna. Samoin se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa yksittäisille tutkijoille ja opettajille, joiden joukossa Vaasassa niin kuin muissakin yliopistoissa on suuri osa määräaikaisilla työsuhteilla työskenteleviä.

Itse tulin Vaasaan 16 vuotta sitten opiskelemaan ruotsin kieltä yliopistossa. Opiskelupaikaksi valikoitui Vaasa, koska ajattelin kaksikielisen ympäristön tarjoavan parhaat mahdollisuudet kielen monipuoliseen oppimiseen ja käyttämiseen. Pian paljastui myös, miten paljon täällä on panostettu uusien kieltenoppimisen menetelmien tutkimuspohjaiseen kehittämiseen. Itse osallistuin ensimmäisenä lukuvuotenani dialogipedagogiikan kokeiluun, josta sittemmin tuli vakiintunut osa ruotsin kielen pääaineopetusta. Sittemmin olen itse saanut olla mukana kehittämässä muun muassa tandempedagogiikkaa. Näitä menetelmiä, kuten myös tunnetuinta Vaasassa kehitettyä kieltenopetuksen avausta eli kielikylpyä, on kehitetty tiiviissä yhteistyössä kaksikielisen ympäristön, Vaasan kaupungin ja alueen muiden toimijoiden kanssa. Suomessa ei ole toista yliopistokaupunkia, jossa kaksikielisyys olisi yhtä vahvasti ja tasapainoisesti osa jokapäiväistä elämää. Tämä ympäristö on inspiroinut ja mahdollistanut nämä ja monet muut uudet avaukset kaksi- ja monikielisyyden tutkimuksessa ja opetuksessa.

Jyväskylän yliopistossa on vahvat perinteet ja vankkaa osaamista kielten ja monikielisyyden opetuksessa ja tutkimuksessa, johon siellä on panostettu paljon. Sekä Jyväskylässä että Vaasassa on työympäristöinä erittäin kauniit ja viihtyisät kampukset. Osaamisemme ja erikoisalamme täydentävät toisiaan ja onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisia uusia mahdollisuuksia ja tutkimus- ja kehittämishankkeita tästä kombinaatiosta syntyy. Kaksikielisyyden tutkijalle ja opettajalle Vaasa on kuitenkin ollut ainutlaatuinen mahdollisuus todella elää niin kuin opettaa.

Kesälukemista

9. June 2016 - 21:50
Monikielisyys ei ole ainoastaan tutkimuksen ja julkaisujen aihe, vaan tutkimustuloksia myös julkaistaan monikielisesti. Tämä toteutuu monissa tutkimushankkeissa muun muassa siten, että osa tuloksista julkaistaan kansallisesti kotimaisilla kielillä ja osa kansainvälisesti, usein englanniksi. Mutta myös itse julkaisut voivat olla monikielisiä. Reilun kuukauden Vaasan yliopiston kielten tutkijat ovat olleet mukana kolmen tuoreen eri tavoin monikielisen julkaisun tekijöinä. Tässä blogikirjoituksessa annan siksi äskeisen Salomon-myrskyn inspiroimana vinkkejä monikieliseksi kesälukemistoksi vaikkapa sateisten ja myrskyisten kesäpäivien kuluttamiseksi.

Huhtikuun lopulla julkaistiin Åbo Akademin julkaisusarjassa Vaasan yliopiston ja Åbo Akademin yhteisen Luokkatandem-hankkeen erityisesti kieltenopettajille ja koulutuksenjärjestäjille suunnattu käsikirja Klasstandem – En resa över språkgränsen. Luokkatandem. Matka yli kielirajan. Kirja perustuu kolmivuotisesta tutkimus- ja kehittämishankkeesta saatuihin kokemuksiin ja siinä esitellään luokkatandemia mallina toisen kotimaisen kielen opetuksessa Suomessa. Luokkatandem kieltenopetuksen mallina perustuu kahden kielen vuorotteluun, ja myös kirja on rakennettu kaksikielisesti niin, että sisältöä käsitellään vuoroin suomeksi ja vuoroin ruotsiksi, toistamatta asioita molemmilla kielillä. Kirjoittajina ovat hankeryhmän tutkijat ja opettajat, jotka yhdessä ovat muokanneet hankkeessa oppimansa, kehittämänsä ja tutkimansa sisällön malliksi, jota voidaan soveltaa toisen kotimaisen kielen opetuksessa eri koulutusasteilla.

Vain pari päivää myöhemmin julkaisuvuorossa oli teos Tänkta termer – Terminologihänsyn i nordiskt perspektiv, joka julkaistiin Vaasan yliopiston VAKKI Publications -julkaisusarjassa ja sen toimittajat ovat Vaasan yliopiston terminologian asiantuntijoita. VAKKI:n julkaisut ja symposiumithan ovat perinteisesti olleet laajasti monikielisiä niin, että niissä tutkijat ovat saaneet esitellä tutkimustaan valitsemallaan kielellä, kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin. Kirja käsittelee terminologiatyön yhteiskunnallista roolia ja merkitystä pohjaten pohjoismaiseen terminologiaosaamiseen ja yhteistyöhön. Aihetta käsitellään monikielisesti: kirjaan sisältyy artikkeleita englanniksi, norjaksi, ruotsiksi, suomeksi ja tanskaksi.

 

Toukokuun puolella julkaistiin kolmas monikielisyyttä käsittelevä monikielinen teos Suomeksi ja ruotsiksi. Kaksikielistä pedagogiikkaa päiväkodissa. Kirja on kaksikielinen sisältäen saman sisällön sekä suomeksi että ruotsiksi, jolloin sen kääntäessä toisessa kannessa otsikkona onkin På finska och svenska. Tvåspråkig pedagogik i daghem och förskola. Kirjan toimittajat ovat Vaasan ja Jyväskylän yliopistojen monikielisyyden asiantuntijoita. Siinä pohditaan kaksikielistä pedagogiikkaa ja sen erilaisia toteutustapoja sekä kuvataan tutkimusperustaisesti erityisesti yhden kaksikielisesti toimineen päiväkotiryhmän toimintaa. Kirja on tarkoitettu työkaluksi, inspiraation lähteeksi ja ajatusten herättäjäksi varhaiskasvatuksen toimijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille.

 

Flerspråkighet så in i Norden

28. April 2016 - 9:43
Förra veckan deltog jag i konferensen Språk så in i Norden, samnordiska språkdagar med fortbildning för språklärare, som Språklärarnas riksförbund i Sverige som ordnade i Stockholm och där Flerspråkighetsinstitutet var en av partnerorganisationerna från Finland. Temat för konferensen var flerspråkighet, vikten av att få lära sig flera språk och nyttan med flerspråkighet både ur individens och ur samhällets synvinkel. Vi fick höra om och presentera innovativa modeller för språkundervisning och språklärande, smaka på olika språk på minilektioner, och delta i diskussioner om flerspråkigheten i de olika nordiska länderna.

Under konferensen diskuterades också utmaningar som språklärare och flerspråkighetsintresserade i allmänhet möter i våra nordiska samhällen. Då kommunerna och andra utbildningsanordnade måste spara, står språkkurserna tyvärr ofta högt upp på listan på aktiviteter som stryks. Även om arbetsgivarna på olika branscher i förfrågningar efterlyser mångsidiga språkkunskaper, syns detta sällan i lönenivåerna eller i behörighetskraven för olika uppgifter. I den offentliga diskussionen får man ofta en snedvriden bild av att det behövs endast ett språk i den globala världen och att alla dessutom kan lära sig detta språk men inte andra språk. I praktiken behöver man exempelvis i affärslivet kunna det språk som kunden vill göra affärer på.

Elever som har svårigheter med språkstudier eller exempelvis läs- och skrivsvårigheter får inte alltid det stöd som de skulle behöva och ha rätt till. Däremot får de alltför ofta höra att de helt enkelt borde sluta studera språk, åtminstone ska de inte välja flera språk. Vilket ju är fel. Ingen föreslår väl heller att en elev med inlärningssvårigheter i exempelvis matematik ska strunta i att lära sig räkna alls. Det är självklart att om en elev har lässvårigheter så har hen det på alla språk. Men detta innebär helt enkelt att eleven behöver stöd i läsandet, på alla språk och även i andra skolämnen. Hen kan ändå vara språkintresserad och -begåvad och hur flytande som helst då det gäller muntlig språkanvändning. Om en elev vill lära sig språk ska man ge hen den möjligheten, och också det stöd som behövs.

Sedan har vi fortfarande evighetsproblemet med att många fortfarande tror att det bara ryms en begränsad mängd språk i en människas hjärna och att språken tävlar om detta utrymme och att man därför noga ska välja vilka språk man ska satsa på. Detta har jag skrivit om i mitt tidigare blogginlägg. Sanningen är dock att ju flera språk man kan, desto lättare har man att lära sig ännu fler. Språken stöder varandra.

De ovannämnda missuppfattningarna om språk och flerspråkighet medverkar i den beklagliga trenden i Norden att allt färre elever läser flera språk i skolan. För att trygga våra länders höga utbildningsnivå och konkurrenskraft är det dags att börja diskutera språk och språkstudier med mer positiva toner och se vilket mervärde flera språk kan ge både åt individen och åt samhället. Språkkunskaper är en rikedom.

Miksi tutkia kieliä?

18. March 2016 - 15:25
Kun puhutaan kielten tutkimuksesta, monelle tuntuu tulevan ensimmäisenä mieleen tomuinen tutkija, joka keskittyy koko uransa jonkin pienen, muiden mielestä mitättömän kielellisen yksityiskohdan analysoimiseen. Nykyisessä tutkimuksen sovellettavuutta ja taloudellista hyödynnettävyyttä painottavassa ilmapiirissä tuollainen yksipuolinen näkemys kieltentutkimuksesta johtaa helposti sen tärkeyden aliarvioimiseen. Se ei myöskään pidä paikkaansa. Kieliä voidaan tutkia ja tutkitaan erittäin monesta lähtökohdasta ja tutkimuksen tuloksia hyödynnetään monipuolisesti. Kielitieteilijät tekevät myös paljon yhteistyötä esimerkiksi viestinnän, kasvatus- hallinto- ja kauppatieteilijöiden sekä monien muiden tieteenalojen tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa, tutkimusaiheesta riippuen. Mainitsen tässä muutamia kielten tutkimuksen painotuksia Vaasan yliopistossa. Kaikkia en voi lyhyehkössä blogikirjoituksessa valitettavasti listata saati sitten yksityiskohtaisesti kuvata.

Kielikylpy on sekä kotimaisen että ulkomaisen tutkimuksen perusteella todettu tehokkaaksi tavaksi oppia toista kieltä samalla kun kyseistä kieltä käytetään erilaisten sisältöjen oppimiseen. Suomalainen kielikylpy täyttää ensi vuonna 30 vuotta ja sitä on alusta asti kehitetty tutkimusperustaisesti tiiviissä yhteistyössä Vaasan yliopiston tutkijoiden ja kielikylpykoulujen opettajien välillä. Missään muussa suomalaisessa yliopistossa ei ole vastaavaa asiantuntemusta kielikylvystä kuin Vaasan yliopistossa, jossa kielikylpytutkimus on yksi kieltentutkimuksen painopisteistä. Kielikylpytutkimus on myös luonut pohjaa muiden uusien kielenopetuksen mallien tutkimukselle ja kehittämiselle. Täällä on tutkittu ja sovellettu esim. dialogipedagogiikkaa ja vuosituhannen alusta lähtien kehitetty tandempedagogiikka on viime vuosina herättänyt laajaa kiinnostusta kouluissa ympäri Suomen. Kotimaan lisäksi tandempedagogiikan tutkimus Vaasan yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä on kansainvälisestikin uraauurtavaa. Näiden lisäksi Vaasan yliopiston kielten tutkijat ja kielten sekä muun substanssin opettajat tekevät yhteistyötä kehittääkseen toimintamalleja kieliä ja sisältöjä integroivaan opetukseen omassa yliopistossamme. Koska yliopisto-opetus perustuu viimeisimpään tutkimukseen, perustuu tämäkin kehittämistyö tutkimukseen ja sen tuloksia seurataan tieteellisesti.

Toinen Vaasan yliopiston kieltentutkimuksen painopisteistä on erikoisalaviestintä. Erikoisalaviestinnän tutkimus Vaasan yliopistossa painottuu strategiapohjaiseen organisaatioviestintään, tekniseen viestintään ja terminologiaan sekä kääntämiseen. Kaikissa organisaatioissa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla viestintä organisaatioiden sisällä ja niiden ulkopuolisten toimijoiden kanssa tapahtuu kielten välityksellä. Erikoisalaviestinnän tutkimus tuo tietoa esimerkiksi organisaatioiden viestinnän toimivuudesta ja mahdollisista ongelmakohdista ja auttaa kehittämään viestintää sekä tarpeiden mukaista terminologiaa. Suuri osa organisaatioista on tavalla tai toisella kosketuksissa monikielisyyden kanssa kansainvälisessä toiminnassa, erikielisten asiakkaiden tai työntekijöiden kautta. Käännösprosessien ja alan monikielisen termistön tutkimuksen avulla voidaan organisaation toimintaa tehostaa ja kehittää. Kielten tutkimus siis osaltaan auttaa organisaatioita kehittämään kestäviä toimintamalleja ja tehostamaan toimintaansa.

Edellä mainittujen painopisteiden lisäksi Vaasan yliopistossa tutkitaan kieliä kulttuurin välittäjinä erilaisissa medioissa ja erikielisten ja -kulttuuristen ihmisten välillä. Tämän päivän globalisoituneessa maailmassa ja etenkin viime kuukausien maahanmuuttotilanteessa tarvitsemme toisten kielten ja kulttuurien ymmärtämystä ja työkaluja siihen ehkä enemmän kuin koskaan. Ymmärrys ja herkkyys muita kulttuureja ja niiden edustajia kohtaan ovat myös tärkeitä ominaisuuksia kansainvälisessä toiminnassa niin organisaatio- kuin yksilötasolla esimerkiksi erilaisissa neuvotteluissa.

Niin kieltenopetuksessa, monikielisten organisaatioiden ammatillisessa viestinnässä kuin päivittäisessä arkielämässä vapaa-ajalla tai vaikkapa kirjallisuudessa kieli toimii viestinnän välineenä. Kielen avulla kohtaamme toisia ihmisiä, opimme uusia sisältöjä ja välitämme uusia innovaatioita toisillemme. Tämän vuoksi uskon kielten, niiden käytön ja oppimisen sekä niiden kantamien kulttuurien tutkimus olevan tärkeää nyt ja tulevaisuudessa.

Second Workshop on Multilingualism

29. January 2016 - 14:15
It has been a lively beginning of the year 2016 with manuscripts and events. In the middle of January the Institute for Multilingualism hosted a second international network meeting called Workshop on Multilingualism, with title Professional Multilingualism & Raising Awareness among Professionals.

This workshop built on the first network meeting in June 2015, that resulted in a video where participants in this network tell what multilingualism means for them, both professionally and personally. This time we did not work on a video but with interesting presentations, workshops and discussions. The workshop meeting started with an open seminar Solutions and challenges in multilingual societies and organizations – European experiences where professor François Grin and researcher Johan Häggman gave introductions on the topic of the seminar. Professor Grin gave a view on European interdisciplinary research on multilingualism and Häggman on how the European Union is dealing with multilingual issues, especially concerning minority languages. After their introductions Marica Lassus, director of communications at Wärtsilä Finland joined them for a panel discussion. Lassus gave us insight on how a global enterprise handles questions related to multilingualism and how languages and multilingualism are important tools for communication in the business world.

The expert seminar continued with workshops and discussions on what the most important information about multilingualism that everyone working with multilingual issues should know. The group of professionals on different fields on societies and organizations that encounter multilingualism in their work is increasing all the time. Often does their core assignment and expertise have little or nothing to do with languages and multilingualism. Nevertheless, awareness on languages, multilingualism and multiculturalism is needed to cope with the multilingual reality that we live in. It would be important to lift up that multilingualism, including bilingualism, is a natural and common phenomenon.  It’s also something that can create challenges but even more possibilities for individuals, organizations and societies. Most important aspects listed for these fields during the workshop were:


Public and society:

  • Added value of two or more languages for the society and it’s members
  • Awareness of language rights for all linguistic groups
  • Consequences of exclusion of linguistic groups

Business and organizations:

  • Language sensitivity and positive attitudes (as the basis)
  • Awareness of the benefits of having language strategies   (multilingualism pays!)
  • Awareness of new methodologies for dealing with multilingualism in different situations

School and education:

  • Awareness of multilingualism as a basis in society and for educational actions
  • Familiarity with connection between language and learning, including language learning methodology
  • The importance of visible multilingualism, support of varying multilingualism, also basic vocabulary in several languages

Monikielisyyden oppimiskahvila

9. December 2015 - 15:08
Marraskuun viimeisenä päivänä järjestettiin Monikielisyysinstituutin ensimmäinen Oppimiskahvila-tapahtuma. Oppimiskahvila (englanniksi learning café) on keskusteluun sekä yhteistoiminnalliseen tiedon luomiseen ja oppimiseen tarkoitettu menetelmä, jota on tarkemmin selitetty esimerkiksi Innokylän sivuilla. Ensimmäisessä monikielisyyden oppimiskahvilassa osallistujiksi oli kutsuttu Vaasan yliopiston ja Åbo Akademin henkilökuntaa keskustelemaan yliopistojen monikielisyyden aihealueeseen liittyvästä tutkimuksesta, koulutuksesta ja yhteistyöstä nyt ja tulevaisuudessa.

Oppimiskahvilassa käsiteltiin kolmessa pienryhmässä kysymyksiä yliopistojen tutkimuksen, koulutuksen ja yhteistyön nykytilasta, tulevaisuuden visioita sekä keinoja saavuttaa nämä. Tilaisuuteen tuli kiireisestä ajankohdasta huolimatta tusinan verran osallistujia ja keskustelu kävi niin vilkkaana, että puheenjohtajat joutuivat välillä keskeyttämään sen pysyäkseen aikataulussa. Koko vilkasta keskustelua en yhteen blogikirjoitukseen saa mahtumaan, vaan nostan esiin pari keskeistä huomiota.

Keskusteluissa todettiin suomalaisen monikielisyystutkimuksen ja monikielisyydestä keskustelemisen tällä hetkellä keskittyvän usein maamme kahden kansalliskielen ja kansainvälisen lingua francan, englannin, ympärille. Todellinen monikielisyys ja monikielinen arki Vaasassa ja koko Suomessa, kouluissa, työpaikoilla ja kodeissa kattaa kuitenkin monia muitakin kieliä. Tämän syksyn maahanmuuttotilanne on entisestään lisännyt tarvetta laajentaa monikielisyyskeskustelua, -tutkimusta ja -koulutusta vastaamaan todellisuuden monimuotoista tilannetta. Esimerkiksi opettajat eri asteilla tarvitsevat työkaluja kohdatakseen, huomioidakseen ja hyödyntääkseen oppilaiden moninaisia kielellisiä taustoja ja eri kotikielten opetuksen tarve kasvaa koko ajan. Työelämässä on tarpeen miettiä, minkälaisia kielitaitotarpeita ja -vaatimuksia mihinkin tehtävään oikeasti kuuluu. Käytännön työskentelyn tueksi ja kehittämiseksi tarvitaan tutkimusta ja seurantaa.

Keskusteluissa nostettiin myös esiin tarve tutkijoiden ja käytännön toimijoiden välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen tehostamiseen. Tutkimustulosten ja todistetusti toimivien mallien soveltaminen käytäntöön esimerkiksi kouluissa ja yrityksissä vaatii, että uusin tutkimus ja tieto ovat käytännön toimijoiden helposti löydettävissä. Tutkijoilla taas on tarve tietää, mitä kentällä käytännössä tapahtuu, jotta he voivat tunnistaa kiinnostavimmat tutkimuskohteet ja polttavimmat tutkimustarpeet. Näin voidaan esimerkiksi suunnitella hankkeita, joissa seurataan erilaisia malleja ja toimintatapoja, joita sitten tutkimuksen tuella kehitetään ja levitetään. Tästä oppimiskahvilasta nousikin selvänä tarve tutkijoiden ja eri alojen käytännön toimijoiden yhteisille oppimiskahviloille, jotka toimisivat vastavuoroisena keskustelufoorumine. Näitä Monikielisyysinstituutissa aletaan ensi vuonna kehittää.

Vierailulla kasvatustieteiden puolella

26. November 2015 - 16:41
Viime viikolla vierailin kielitieteiden puolelta Åbo Akademin järjestämille Kasvatustieteen päiville 2015. Vaikka oikeastaan kyse ei ole mistään pikavisiitistä. Olemme Vaasan yliopiston monikielisyystutkimuksessa jo vuosikymmeniä liikkuneet soveltavan kielitieteen ja kasvatustieteen rajapinnoilla ja tehneet tiivistä yhteistyötä kasvatustieteilijöiden ja pedagogien kanssa.

Monikielisyyden tutkimus on lähtökohdiltaan monitieteistä ja suuri osa tutkimuksesta tehdään tieteidenvälisenä tai jopa poikkitieteellisenä yhteistyönä (lue lisää ja vielä enemmän näistä käsitteistä), jossa eri alojen tutkijat täydentävät monikielisyyden palapeliä omilla paloillaan luoden yhteistä kokonaisymmärrystä.

Tämän vuoden Kasvatustieteen päivien aiheena oli Koulutus ja osaaminen tehokkuuden ajassa. Varsin ajankohtainen aihe siis ajatellen kulunutta syksyä, jolloin päättäjät ovat vaatineet koulutuksen järjestäjiä varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin tehokkaampaan tuotantoon samalla leikaten rajusti resursseja. Tähän liittyen kuultiin päivillä erinomainen plenaariesitelmä, jossa emeritusprofessori Jim Cummins Toronton yliopistosta syventyi aiheeseen Border Crossings: Rethinking Educational Effectiveness in an Age of Identity Negotiation. Hänen esimerkkinsä siitä, miten opetukseen ja oppimiseen liittyvien tutkimustulosten tulkitseminen todistettavien vaikutusten ja faktojen sijaan ideologisen prisman läpi voi johtaa suuriin virhearvioihin päätöksenteossa. Ja kuinka nämä päättäjien ja rahoittajien ideologisesti leimautuneet virheelliset valinnat suoraan vaikuttavat luokkahuoneiden arkipäivän toimintaan ja oppimismahdollisuuksiin. Tätä luentoa olisi suonut tämän maan päättäjienkin olleen kuuntelemassa. Toisena plenaristina oli professori Moira von Wright Södertörnin yliopistosta esitelmällään The Pedagogical Move from Ends to Beginnings or Why ‘Efficiency’ Does Not Lend Itself to Education.

Kiinnostavien plenaariesitelmien lisäksi Kasvatustieteen päivät tarjosi laajan valikoiman esitelmiä, symposiumeja ja postereita kolmessakymmenessä teemaryhmässä, jotka kaikki käsittelivät koulutuksen ja kasvatustieteen eri osa-alueita. Valmisteltujen esitelmien lisäksi konferenssien parasta antia ovat monesti keskustelut toisten tutkijoiden kanssa. Tällä kertaa Vaasan yliopiston kielikylvyn ja monikielisyyden tutkijoille suotiin harvinaisen mielenkiintoinen ja pitkä keskustelu, kun toinen pääpuhuja, professori Cummins, tapasi meidät konferenssin jälkeen. Hän on jo vuosikymmeniä ollut tunnettu ja tunnustettu kielellisen kehityksen, kielenoppimisen ja -opettamisen tutkija, joten oli kunnia päästä esittelemään tutkimustamme hänelle. Reilun parin tunnin ajan keskustelimme kielikylpypedagogiikasta ja sen tutkimuksesta, kielikylpyopettajien koulutuksesta, kaksikielisestä koulutuksesta ja tandempedagogiikasta vertaillen Suomen ja Kanadan tilanteita ja tuloksia. Keskustelun perusteella voi todeta kielikylpytutkimuksen ja -opetuksen olevan meillä tällä hetkellä kansainvälisesti vertaillen hyvällä tolalla. Toivoa sopii, etteivät päättäjät eri tasoilla tehostamisinnossaan ja erilaisiin ideologioihinsa nojaten romuta tätä osaamista ja sen tuloksia kouluissa.

Matkailu avartaa

20. October 2015 - 8:51
Viime viikko kului erittäin intensiivisesti monikielisissä merkeissä. Maanantaiaamuna matkustimme kollegani kanssa Vaasasta Leeuwardeniin, Alankomaiden Friisinmaan pääkaupunkiin. Stenden Hogeschoolissa tulevia opettajia kouluttavien isäntiemme lisäksi tapasimme opettajankouluttajia ja tutkijoita Espanjan Baskimaasta, Latviasta ja Belgiasta sekä videoneuvottelujen välityksellä Luxemburgista, Walesista ja Norjasta. Yhdessä valmistelimme monikielisyyteen ja opettajankoulutukseen liittyvää hankehakemusta.

Hankkeen suunnitteluun liittyvien kokousten lisäksi tutustuimme Friisinmaan omaan televisiokanavaan, joka tuottaa myös vähemmistökielistä opetusmateriaalia kouluille ja vierailimme kolmekielisissä (hollanti, friisi, englanti) kouluissa. Keskustelimme paljon eri maiden vähemmistökielten ja kielikoulutuksen tilasta, monikielisistä perheistä ja lapsista sekä heidän tarpeistaan yhteiskunnan, koululaitoksen ja perheiden näkökulmista. Vertailimme maidemme yhteiskuntien ja koulutuksen yhtäläisyyksiä, eroja, haasteita ja mahdollisuuksia erityisesti kieliin ja monikielisyyteen liittyen. Viikko oli erittäin intensiivinen, mielenkiintoinen ja opettavainen. Ajatusten- ja kokemustenvaihto ja uudet vaikutteet ovat hyödyllisiä, koska ne auttavat näkemään tarkemmin myös oman, tutun järjestelmän eri puolet.


Kokousten ja keskustelujen lisäksi itse matka Alankomaihin oli monikielisyyden kannalta kiinnostava kokemus. Kokoukset toimivat intensiivisenä englannin käytön kertauskurssina, mutta niiden ulkopuolella saimme tutustua myös paikallisiin kieliin. Kolmekielisten koulujen kielimaisema oli kiva esimerkki siitä, kuinka lasten kotikieliä ja koulussa opittavia kieliä voidaan ottaa visuaalisesti esille koulussa. Hollannin- ja friisinkielisten kylttien ja muiden tekstien tarkastelu sekä kielten kuuntelu muistutti taas kerran monen kielen osaamisen eduista: ruotsin kielen osaamisesta oli valtavasti hyötyä noiden kielien ymmärtämisessä! Sen mitä ei ruotsin kautta ymmärtänyt, saattoi hoksata saksan tai englannin taitojen avulla. Joissain tapauksissa ilahduimme huomatessani jonkun sanan muistuttavan hieman myös suomen kieltä. Olimme kollegani kanssa kuin lapset karkkikaupassa bongatessamme tuttuja sanoja ja tulkitessamme tekstejä ja puheita. Pystyimme siis melko hyvin lukemaan ruokalistoja, ymmärtämään missä oli uloskäynti, lukemaan julisteita tulevista tapahtumista yliopistolla tai tulkitsemaan koulujen seinillä olleita tekstejä kielillä, joista emme ole opiskelleet edes alkeita. Tässä tiivistyy minulle monikielisyyden ydin – mahdollisuus tutustua ihmisiin, kulttuureihin ja yhteiskuntiin niiden omista lähtökohdista, niiden omalla kielellä.

Monikieliseksi tandemilla

24. September 2015 - 8:49
Kielet ovat vuorovaikutuksen ja viestinnän välineitä. Siksi onkin luonnollista, että kieltä myös oppii tehokkaasti sitä käyttämällä. Onnistumisen kokemukset uuden kielen käyttäjänä ja kielen avulla saatu kontakti muihin ihmisiin ja heidän kulttuureihinsa motivoivat oppimaan lisää. Tämän vuoksi aidot vuorovaikutustilanteet kohdekielen puhujien kanssa ovat erinomainen mahdollisuus oppia kieltä. Haasteena voi kuitenkin olla kohdekielen puhujien löytäminen sekä vuorovaikutustilanteissa ajan saaminen myös kieleen ja sen oppimiseen keskittymiselle. Yksi vastaus näihin haasteisiin on tandemoppiminen.

Tandemissa kieltä opitaan vuorovaikutuksessa sen äidinkielisen puhujan kanssa. Siinä saa keskustelukumppanin, jonka kanssa tavataan säännöllisesti ja käytetään kohdekieltä mielekkääseen keskusteluun itselle tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista. Tandemparit kootaan ihmisistä, jotka haluavat oppia toistensa äidinkieliä, joten vastavuoroisesti jokainen auttaa myös tandemkaveriaan oppimaan omaa kieltänsä. Samalla molemmat pääsevät tutustumaan myös toistensa kulttuureihin. Näin luodaan henkilökohtaisia kontakteja toisiin kieliryhmiin ja heidän kulttuureihinsa. Tandemin tärkein periaate onkin vastavuoroisuus: molemmat osapuolet auttavat ja tukevat toisiaan oppimisprosessissa. Toisena periaatteena on oppimisen itseohjaus: tarkoituksena on välittää omia ajatuksia ja keskittyä juuri niihin aihealueisiin, jotka itseä kiinnostavat tai joilla kohdekieltä tarvitsee esimerkiksi opinnoissa tai töissä.

Tandem sopii erityisen hyvin kaksikielisille alueille kuten Vaasaan, jossa on helppo löytää sopivia suomi-ruotsi-tandempareja. Tandem kielenoppimismetodina ja kieltenopetuksen mallina ei kuitenkaan ole kielisidonnainen. Sitä voi siis käyttää periaatteessa minkä tahansa kielen opiskeluun, kunhan löytyy kyseisen kielen puhuja, joka haluaa oppia sinun äidinkieltäsi. Näin tandemia voisi entistä enemmän käyttää myös osana maahanmuuttajien kieliopintoja. Näin he saisivat henkilökohtaisen kontaktin paikalliseen kieleen ja kulttuuriin, ja samalla me pääsisimme oppimaan heidän kieliään ja tutustumaan heidän kulttuureihinsa. Monien suomalaisille toistaiseksi eksoottisilta tuntuvien kielten kuten vaikkapa arabian taidoille voi olettaa tulevaisuudessa olevan tarvetta esim. kaupankäynnin ja koulutusviennin välineenä sekä hoitoalalla.

Minä tutustuin tandemiin ensimmäistä kertaa 11 vuotta sitten osallistuessani tandemkurssille Vaasan Arbiksella parantaakseni ja ylläpitääkseni ruotsin kielen taitoani. Tandemista alkoi minun matkani tutkijana. Tandemoppiminen oli Suomessa vielä tutkimaton aihe, ja kirjoitin siitä ensin graduni ja sitten tohtorinväitöskirjani. Samaan aikaan toimin tandemkurssin koordinaattorina ja olin mukana kehittämässä kurssimalli FinTandemia sekä jatkoin itsekin samalla tandemopiskelua. Kävin tutustumassa tandemopetukseen ja -tutkimukseen Sveitsissä, missä tandemia on jo vuosikymmeniä käytetty myös lukioiden kieltenopetuksessa. Tämän seurauksena olen kolme viime vuotta toiminut tutkijana ja kurssikoordinaattorina Luokkatandem-hankkeessa, jossa olemme kehittäneet tandemia kieltenopetuksen mallina toisen kotimaisen kielen opetuksessa Vaasan kaksikielisellä lukiokampuksella. Nyt tuo hanke on loppusuoralla ja aloitamme uutta hanketta eLuokkatandem, jossa luokkatandemmalliin yhdistetään digitaalisia opetusmenetelmiä ja näin mahdollistetaan tandemyhteistyö myös kauempana toisistaan ja yksikielisillä paikkakunnilla sijaitsevien koulujen välillä. Lisäksi meillä kotona on käytössä hieman harvinaisempi tandemmalli kotitandem, jossa puhumme puolisoni kanssa joka toinen päivä minun äidinkieltäni suomea ja joka toinen päivä hänen äidinkieltään ruotsia. Näin siksi, että olemme molemmat halunneet parantaa taitojamme toistemme kielissä ja tehdä niistä myös omiamme. Lisäksi haluamme näyttää kaksikieliselle lapsellemme, että hänen molemmat kielensä ovat meille vanhemmille yhtä tärkeitä.

Tandemista on siis moneksi, sitä voi soveltaa erilaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin. Suosittelenkin sitä kaikille, jotka haluavat oppia kieltä käytännön kautta. Parin voi löytää kasvotusten tapaamisiin esimerkiksi FinTandemin kautta, jossa uusi lukuvuosi on juuri käynnistymässä tai virtuaalisiin tapaamisiin eTandem-palvelimen kautta.

Tiesitkö muuten että lauantaina 26.9 vietetään Euroopan kielten päivää?

Lapsellisen helposti kahdella kielellä

11. August 2015 - 10:55
Kuluneen kesän aikana olen seurannut kaksikielisyyttä hieman erilaisesta näkökulmasta. Tutkimuksen sijaan olen seurannut vanhempana kaksikielisen lapsen kielen kehitystä. Lapsen kehittymisen seuraaminen on saanut minut näkemään kielen ja vuorovaikutuksen merkityksen paremmin kuin yksikään tutkimusartikkeli.

Kuinka lapsi ensin oppii, että osoittamalla hän voi viestiä toisilleen haluamaansa. Sitten tulevat ensimmäiset sanat, konkreettiset ja tutut ihmiset ja esineet. Mutta todella vuorovaikutuksen tuntee lähtevän käyntiin, kun lapsi onnistuu viestimään jotain, mikä ei suoraan ole yhteydessä puhetilanteeseen. Meillä tämä tilanne tuli ensimmäisen kerran keväällä, kun lapsi tuli isänsä kanssa pihalta. Kysyin tavalliseen tapaan mitä he siellä olivat tehneet, vaikken yleensä vastausta saanutkaan. Mutta tuolla kertaapa sainkin, ja vastaus oli ”pupu”. He olivat siis nähneet pihassa pupun ja seuranneet sitä metsään. Tuo oli ensimmäinen kerta, kun lapsi onnistui kertomaan omista kokemuksistaan ja minä pääsin osallistumaan hänelle tärkeään kokemukseen, vaikken ollutkaan paikalla. Tämä on erityisen mukavaa silloin, kun olemme erossa toisistamme. Kielen avulla voimme silloinkin jakaa kokemuksiamme. Kuten viime viikolla, kun kesken työpäivän huomasin kotoa tulleen useamman puhelun. Hieman huolissani soitin takaisin. Puhelimeen vastattiin, mutta sieltä kuului vain vaimeaa puheensorinaa. Hetken huhuilun jälkeen toisesta päästä kuului ”aloo” (=haloo). Kävimme seuraavan keskustelun:

- Jaahas, onko siellä äitin kulta?
- Joo
- Sinäkö olet soittanut äidille isin puhelimella?
- Joo!
- Okei. Äiti on nyt töissä ja tulee iltapäivällä kotiin.
- Joo-o
- Onko isi siinä?
- Joo
- Annatko puhelimen isille?
- NEJ! Villa! (= jag vill inte)

Tämän jälkeen puhelu katkaistiin ennen kuin ehdin esittää uusia kohtuuttomia vaatimuksia. Puhelut ovat yksi esimerkki siitä, miten lapsi on jo oppinut että puhumalla saa yhteyden toisiin ihmisiin. Ja myös siitä, kuinka tämän päivän taaperot käyttävät sujuvasti tekniikkaa viestiäkseen. Meillä halutun yhteystiedon eli yleensä toisen vanhemman tai isovanhempien tiedot löytyvät puhelimesta muutamalla sormen heilautuksella, ja puhelimella soittaminen, siihen vastaaminen ja muu älypuhelimen käyttö käyvät sujuvammin kuin itse syöminen. Varsinainen puhuminen kuitenkin toimii vielä parhaiten, jos toinen osapuoli esittää kysymyksiä. Paitsi jos on jotain oikein tärkeää kerrottavaa, kuten että isi tuli hakemaan päiväkodista autolla, kuten jokaisena muunakin arkipäivänä. Mutta joinakin päivinä se on niin tärkeää, että on suorastaan pakko huutaa äidille puhelimeen ”pappa bil”.

Lapsen kanssa vanhempikin oppii uuden kielen, oman lapsen idiolektin, joka muuttuu koko ajan. Välillä itsekin on ymmällään kun lapsi toistaa ensin iloisena ja pikkuhiljaa äkäisenä jotakin uutta sanaa, jota keskustelukumppani ei vain ymmärrä. Kaksikielisen lapsen kohdalla uusia sanoja joutuu vielä aina arvailemaan molempien kielten kautta. Ja kun vanhempana ymmärtää suurimman osan, unohtuu välillä, ettei muille aikuisille ole itsestään selvää, että ”mamma aloo pum pappa” tarkoittaa lapsen haluavan soittaa äidin puhelimella isille tai että ”puf puf” tulee joka ilta molemmilla kielillä lauletusta Peikkoäidin kehtolaulusta ja tarkoittaa nukkumista. Lapselle taas kaksi kieltä ei ole ongelma, hän keskittyy sanojen merkitykseen. Olen kohta vuoden yrittänyt välillä saada lastani sanomaan äiti, mutta vastauksena on aina ”mamma”. Hänelle on itsestään selvää että äiti ja mamma viittaavat samaan henkilöön, eikä sitä selvästikään tarvitse hänen mielestään sen enempää miettiä. Hänestä on myös maailman luonnollisin asia, että äiti sanoo kukka, isi sanoo blomma ja hän itse sanoo kumman milloinkin haluaa. Kysyttäessä miten isi sanoo kukka hän osaa kyllä vastata ”blomma” ja toisin päin. Niin lapsellisen yksinkertaista kaksikielisyys ilmeisesti on.

Workshop on Multilingualism

12. June 2015 - 0:22
Last week I had two really interesting days discussing multilingualism with over 20 colleagues from 10 different countries and 15 universities and research institutes. This was our first network meeting for the international expert network Workshop on Multilingualism that the Institute for Multilingualism coordinates.

Topic for this first seminar was language needs, which was enlightened and discussed from several different points of view. Besides the hard days’ work, we also had two evenings to discuss the same aspects over a dinner, even though with a little bit more humorous examples of our observations about multilingualism.

WP_20150605_006.jpg

The aim for this network is to approach multilingualism from different viewpoints in order to identify common interfaces. The network summons distinguished researchers of multilingualism from different disciplines in order to create a joint frame of reference and a shared research agenda for multilingualism. We have planned four seminars, and between them we are planning a virtual meeting room for the network.

It’s fascinating how over 20 experts can share their views one after another, completing but not overlapping each other.  The different points of view fit in one and same frame and create a picture more colorful than the pieces do one for one. This was proven during the first seminar day when all participants gave short talks on the most current and controversial topics within the field of multilingualism. My colleague described this as an academic speed dating. In my opinion it was stimulating and fun to listen to the condensed presentations one after one and to find something interesting and new in all of them.

WP_20150604_025.jpg

One topic that many participants focused on in both their presentations and in several discussions during the seminar was language awareness. It seems to be important to raise awareness about multilingualism, its premises and effects, among professionals in several fields, e.g. education, private and public enterprises, health care and politics. In general discussion multilingualism is often seen as a problem or cost. The benefits of multilingualism for individuals, enterprises and societies are left with less noticing. Language awareness is thus probably going to be a central discussion topic on our network meetings in the future, the next seminar being in January 2016.

WP_20150604_030.jpg

One of the things all participants on this seminar probably will remember is the concept of “Bad English Day” that was launched during our seminar dinner. A Bad English Day is something all second language users surely can relate to. It’s like the more well-known “Bad Hair Day”, but has to do with a (second) language. Some days using a second language just doesn’t go as fluently and easily as one would wish it to do. This is my first time blogging in English, and it feels like one of those days. But instead of getting all anxious about that I decided to forget the utopist idea of a monolingual native speaker as a norm for language use (also discussed several times on the seminar), as I already in my first blog last autumn tried to encourage others to do. So instead for sending this text to a proof-reader I send it to you all. Because sometimes even a linguist should focus more on the content than on the linguistic form.

Kielipalapeli

19. May 2015 - 10:35
Lukuvuosi lähestyy loppuaan, ja kouluissa eri asteilla valmistaudutaan jakamaan arvosanoja ja todistuksia. Opetusta sen sijaan arvioidaan, ja pitääkin arvioida, jatkuvasti. Suomen koulutusjärjestelmä ja sen sisällä annettava opetus ovat maailmanlaajuisesti arvioiden erittäin laadukkaita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö opetuksessa olisi kehittämisen varaa ja aiheita kovallekin kritiikille. Tämän lukuvuoden aikana olen kuitenkin usein huomannut, ettei suuri osa kritiikistä kohdistu tämän hetken opetukseen vaan siihen opetukseen, mitä me aikuiset aikanaan koulussa ja opiskeluissa kohtasimme. Jos haluamme suunnata katseemme tulevaisuuteen, meidän tulisi tutustua tämän päivän opetukseen ja kohdistaa arviointi, kritiikki ja uudistusehdotukset siihen.

Kieltenopetuksen kritisoijat kaikilla koulutusasteilla sanovat usein kieltenopetuksen perustuvan kieliopin ja sääntöjen pänttäämiseen. Tätä argumenttia kuulee niin mediassa kuin opetusalan asiantuntijoiden parissa. Joissakin luokkahuoneissa tämä varmaankin pitää edelleen paikkansa. Niissä tutkimus-, kehittämis-  ja jatkokoulutushankkeissa, joissa olen saanut olla mukana, olen kuitenkin nähnyt myös jotain aivan muuta. Monet opettajat kehittävät jatkuvasti opetustaan ja omaa osaamistaan, luovat oppilailleen ja opiskelijoilleen tilaisuuksia käyttää opintojen kohdekieltä viestinnällisesti sekä suullisessa että kirjallisessa vuorovaikutuksessa, ja mahdollistavat myös kohtaamisia muiden kieliryhmien kanssa. Kansallinen opetussuunnitelma on jo vuosia antanut hyvät mahdollisuudet järjestää kieltenopetus viestintäpainotteisesti. Vuonna 2016 voimaan tulevissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa viestinnällisyyttä painotetaan entistä enemmän, ja saman voi olettaa koskevan myös työn alla olevaa lukioiden opetussuunnitelmaa.

Miksi kieltenopetuksen siis edelleen väitetään perustuvan kieliopin ulkoa opetteluun? Ja toisaalta, miksi kielioppi nähdään negatiivisena asiana? Eiväthän kielioppi ja kielen käyttö viestinnässä ole toistensa vastakohtia. Päinvastoin, ne tukevat toisiaan. Jotta voisimme käyttää opettelemaamme kieltä ”oikeassa elämässä”, tarvitsemme myös sen opiskelussa mahdollisuuksia käyttää sitä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Sitä kautta saamme myös onnistumisen ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksia, jotka ovat tärkeitä oppimisprosessin kannalta. Tullaksemme ymmärretyksi meidän tarvitsee myös tietää, miten kullakin kielellä ilmaistaan esimerkiksi kuka tekee jotakin, tai toiminnan ja tapahtumien kohdetta tai aikaa. Tarvitsemme siis myös kielioppia.

Sen sijaan että kinaamme siitä, pitäisikö kieltenopetuksen perustua kieliopille vai vuorovaikutukselle, olisi hedelmällisempää miettiä miksi ja milloin niihin panostetaan. Kieliopintojen alussa tarvitaan onnistumisen kokemuksia, jotka tukevat motivaatiota oppia lisää. Kieleen tulisi saada tutustua käyttämällä ja maistelemalla sitä. Kun kieliopinnoissa edistytään, tulee myös kielen säännönmukaisuuksien ja sääntöjen tuntemus tarpeelliseksi. Silloin kielioppia voidaan myös käydä läpi käytännön esimerkkien avulla ja näin tehdä näkyväksi yhteys kieliopin ja kielenkäytön välillä sen sijaan että kielioppi nähtäisiin todellisuudesta irrallisena sääntökokoelmana. Kielitaito on kuin palapeli, jossa erilaiset palat (sanasto, kielioppi, vuorovaikutustaidot, kulttuurintuntemus jne.) yhdessä muodostavat kokonaiskuvan. Minkä tahansa palan poistaminen pelistä jättää kuvaan aukon.

Investera i språk

17. April 2015 - 14:07
Jag deltog i mars i årets Språkparlament (Kieliparlamentti), där tiotals experter från olika områden diskuterade språkundervisningen ur en ekonomisk synvinkel (läs mer på finska). Resultatet av den dagens föreläsningar och diskussioner var ett pressmeddelande som innehöll en resolution att språken borde ses som en investering i framtiden och som den framtida konkurrenskraften, inte som en kostnad och ett sparobjekt i dagens tuffa ekonomiska läge. Vi som deltog i parlamentet ser språkkunskaper som en konkurrensfördel både för individen, för företag och för landet.

Vad är det då som gör språken till en investering som kan ge avkastning, och inte endast en kostnad för vårt skolsystem? För det är klart att språkstudier och språkundervisning kräver resurser. Språkstudier tar tid av den enskilda eleven/studeranden, det krävs läromaterial, lärare, utrymmen osv. I dessa tider då kommunerna tvingas spara är det många kommuner som valt att spara även i språkundervisningen: de erbjuder färre språk som valfria ämnen och möjligheterna att ge stödundervisning och hemspråksundervisning eller att tidigarelägga språkundervisningen tas bort. Detta sparar resurser nu, men på lång sikt missar vi möjligheter till deltagande och utveckling om vi inte investerar på språkkunskaper i både de inhemska språken och i andra språk.

Tidigare i år lyssnade jag på en paneldebatt där språklärare och rektorer tillsammans med riksdagskandidater diskuterade språkundervisning (läs mer på finska) under turnén Puhutaanpa kielikoulutuksesta!. Av de fyra tillfällen som ordnades på olika orter var den i Vasa den enda som pågick på två språk, finska och svenska. Som typiskt är i Vasa kunde alla delta på sitt eget språk, förstå varandra och diskutera tillsammans. Detta är inte möjligt utan fungerande språkundervisning. Sparar man på den så kommer det att leda till ökad segregation mellan språkgrupperna. Trots att alla deltagarna säkert är bekanta med sparbehoven, betonades även i denna diskussion vikten av att satsa på språk och att utveckla språkundervisningen. Olika former av tvåspråkig undervisning, språkbad, integrering av språk och ämne på olika utbildningsnivåer från småbarnsuppfostran till högskolor och satsningar på både finsk-, svensk- och hemspråksundervisning för invandrare lyftes fram som framgångsfaktorer för Vasaregionen och för Finland. Den ekonomiska betydelsen av språk såg paneldeltagarna bl.a. i att flerspråkiga regioner, såsom Österbotten eller exempelvis Katalonien, har visat sig vara ekonomiskt starkare än enspråkiga områden. Möten mellan språken och kulturerna föder nya innovationer och samarbetsmöjligheter.

Såsom jag skrivit i ett tidigare blogginlägg har forskning också visat att människor gör mer rationella beslut om de tänker på något annat språk än modersmålet, och att tvåspråkiga människor löser problem på ett mer kreativt sätt än enspråkiga. Har vi råd att förlora denna källa till rationalitet och kreativitet? Eller vore det ändå klokare att investera i språk?

Kansalaisaloitteesta ja ruotsin kielen opinnoista Suomessa

4. March 2015 - 10:40
Pian eduskunnassa äänestetään kansalaisaloitteesta koskien ruotsin kielen opiskelun valinnaistamista kaikilla kouluasteilla. Lisäksi aloitteeseen on lausumia alueellisista kokeiluista, joissa ruotsin kielen sijaan voisi valita muita kieliä. Perusteluna keskustelussa ruotsin kielen opiskelusta käytetään usein sitä, että varsinkaan Itä-Suomessa ruotsin kieltä ei tarvita yhtä usein kuin kaksikielisellä rannikkoseudulla.

Ruotsin tilalle haluttaisiin valita esim. alueen liike-elämässä tarpeellista venäjää. Sanotaan, että venäjän opiskelumotivaatio olisi suurempi kuin ruotsin. Yksittäisissä tapauksissa tämä voikin olla totta. Kuitenkin Saimaan ammattikorkeakoulun kielikyselyssä 2012 suurin osa 7. luokan oppilaista ilmoitti, ettei halua vaihtaa ruotsin opintoja venäjän opintoihin. Kyselyssä yllättävän suosituksi kielivaihtoehdoksi nousi espanja. Maailmanlaajuisesti espanjan opinnoista onkin hyötyä, mutta sen valintaa on vaikea perustella alueellisilla tarpeilla. Lisäksi on niitä oppilaita, jotka eivät mieluiten opiskelisi kieliä lainkaan.

Ruotsin kielen muuttamisen valinnaiseksi ylioppilaskirjoituksissa väitettiin aikanaan lisäävän innostusta kirjoittaa muita kieliä. Tosiasiassa sekä aiemmin suosittujen ranskan ja saksan opiskelu lukiossa että niiden kirjoittaminen ylioppilaskirjoituksissa ovat vähentyneet. Venäjän ja espanjan opinnot ovat kasvattaneet suosiotaan, mutta eivät yhtä paljon kuin muiden kielten opiskelu on vähentynyt. Kolmea tai useampaa kieltä opiskelleiden määrä on näin vähentynyt. (Koulutuksen tilastollinen vuosikirja) Ruotsin kielen paikkaa ei siis täytettykään muilla kielillä, vaan se jäi usein tyhjäksi.

Alueellisia kokeiluja mietittäessä tulisi keskustella paitsi lapsuudessa tehtyjen kielivalintojen vaikutuksesta jatko-opintoihin ja työllistymiseen, myös koulutuksen järjestäjien ja kuntien vastuusta. Jos toisen kotimaisen kielen opiskelu jollakin alueella tehdään vapaaehtoiseksi, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mitkä ovat seuraukset niille lapsille ja nuorille, jotka haluaisivat opiskella ruotsin kieltä? Voivatko kunnat kieltäytyä järjestämästä opetusta tai opettajat ja koulut yrittää painostaa valitsemaan toisin? Näitä tapauksia on jo sekä koskien A-ruotsia että muita valinnaisia kieliä kun haetaan säästöjä siinä, että perustetaan mieluummin yhden kielen iso kuin useamman kielen pienet opetusryhmät. Mitkä ovat seuraukset lapselle tai nuorelle, jonka perhe muuttaa kesken koulutien Itä-Suomesta Länsi-Suomeen? Mitkä ovat seuraukset itäsuomalaiselle nuorelle, joka ei ole peruskoulussa ja toisella asteella lukenut ruotsia, mutta hakeutuu opiskelemaan vaikkapa Vaasan tai Turun yliopistoon? Siis kaksikieliselle alueelle, jossa toisen kotimaisen kielen opinnot ainakin ovat perusteltuja. Mitkä ovat seuraukset siinä tilanteessa, kun samasta työpaikasta kilpailee kaksi ihmistä, joista vain toisella on ollut mahdollisuus lukea ruotsin kieltä? Kansalaisaloitteessakin todetaan, että ruotsinkielisten palvelut olisi turvattava. Tapahtuuko tämä siis niin, että viranomaisten on pakko palkata tietty määrä ruotsia osaavaa henkilökuntaa, jolloin lapsuuden paikkakunnan kielitarjonta määrää mahdollisuudet työllistyä julkisella sektorilla? Vai saavatko ruotsin kieltä osaavat samasta työstä enemmän palkkaa, kun työnantajat kilpailevat heistä? Mitkä ovat seuraukset korkeakouluille, joiden kieltenopetuksessa jo nyt käytetään aiempaa enemmän resursseja ruotsin kielen kertauskursseihin? Joudutaanko aloittamaan alkeista, kun nuoret vasta tässä vaiheessa huomaavat tulevan työelämän kielitaitovaatimukset ja ruotsin kielen tuoman kilpailuedun? Vai siirtyvätkö kieliopinnot siihen vaiheeseen, kun ollaan jo työelämässä? Harvalla meistä on silloin enemmän aikaa opinnoille kuin nuorempana, varsinkin kun aikuisena kielten opiskelu vaatii suurempaa tietoista panostusta kuin varhain lapsuudessa aloitetut kieliopinnot.

Opiskeluaikanani kävin usein kiivaitakin keskusteluja muita aineita kuin kieliä opiskelleiden ystävieni kanssa ruotsin kielen tarpeellisuudesta työelämässä. Kun haaveiden työpaikkojen konsernikielenä useimmiten on englanti, eivät ystäväni kokeneet ruotsin kieltä tarpeelliseksi. Siirtyessämme työelämään tässä tapahtui muutos. Yhtäkkiä useat ystäväni olivatkin tilanteessa, jossa he tekivät jatkuvasti yhteistyötä saman yrityksen muiden Pohjoismaiden osastojen kanssa. Joidenkin esimies oli jossakin muussa Pohjoismaassa, esimerkiksi Ruotsissa, ja he matkustivat viikoittain Ruotsiin kokouksiin. Vaikka virallisena kokouskielenä oli englanti, niin kahvitauoilla, kokousten ulkopuolisessa kanssakäymisessä ja myös kokousten aikana olisikin ollut hyödyllistä osata ruotsia ja pystyä näin osallistumaan keskusteluihin tai ainakin ymmärtää, mitä toiset keskenään puhuivat. Jotkut ystävistäni kysyivätkin, osaisinko vinkata hyvää kertausmateriaalia ruotsin kielen taitojen elvyttämiseksi. Onneksi heillä sentään oli kielitaidon pohja niistä pakollisista opinnoista, eikä ollut pakko aloittaa ihan alusta.

Monikielisestä tapahtumasta toiseen

11. February 2015 - 15:48
Helmikuu on kuukausista lyhyin, mutta ainakin Vaasalaisen monikielisyysintoilijan näkökulmasta jo sen alkupuoliskoon mahtuu paljon mielenkiintoista sisältöä. Kuluva ja tuleva viikko ovatkin myönteisesti kiireisiä.

Helmikuussa Vaasan yliopistossa järjestetään perinteisesti VAKKI-symposiumi. Tänä vuonna vuorossa on jo 35. symposiumi, jonka teemana on Rajojen dynamiikkaa – Gränsernas dynamik – Borders under Negotiation – Grenzen und ihre Dynamik.  VAKKI ry on Vaasan yliopiston kääntämisen, erikoisalaviestinnän ja monikielisyyden tutkijayhdistys. Monikielisyydestä kiinnostuneelle symposiumi ja myös vuosittainen VAKKI-julkaisu ovat mielenkiintoisia paitsi esitelmien ja artikkeleiden aihevalintojen, myös niiden monen esityskielen vuoksi. VAKKIssa käytetään vähintään neljää kieltä: suomea, ruotsia, englantia ja saksaa. Esitelmiä on näiden lisäksi 2000-luvulla pidetty ja artikkeleita julkaistu myös ranskaksi, norjaksi ja meänkielellä. Näiden lisäksi niissä käsitellään myös muita kieliä, kuten venäjää ja italiaa. Kyseessä on siis todellakin monikielinen foorumi, jossa eri kielten ja kielitieteen osa-alueiden, sekä muiden tieteenalojen asiantuntijat eri maista kohtaavat ja keskustelevat. Tämä on virkistävää vaihtelua nykyajan taipumukseen olettaa, että tieteellistä keskustelua on käytävä yhdellä lingua francalla. Pystyäkseen seuraamaan oman tieteenalansa keskustelua ei välttämättä tarvitse osata keskustelun kielestä kuin alkeet (jos niitäkään), tuttu terminologia ja alan tuntemus auttavat tulkitsemaan paljon. Entisajan tieteentekijät osasivat useaa kieltä, kyllä me siihen vielä nykyäänkin pystymme! Yritänkin aina VAKKIssa haastaa itseni ja mennä kuuntelemaan esitelmiä myös kielillä, joita en muuten päivittäisessä työssäni käytä.

Tämän monikielisyyden ilotulituksen päälle ensi viikolla on tarjolla paneelikeskustelua kielikoulutuksesta kun Kielikoulutuspolitiikan verkoston järjestämä kiertue Puhutaanpa kielikoulutuksesta! saapuu Vaasan kaupunginkirjastoon tiistaina 17.2. klo 18–20. Keskustelussa kielikoulutuksen ajankohtaisia asioita käsitellään mm. talouden näkökulmasta niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Monikielisyysinstituutti on avustanut tilaisuuden käytännön järjestelyissä ja Vaasan tilaisuus on luonnollisesti kaksikielinen. Alueemme kielellistä ilmapiiriä kuvaa hyvin, että samaan keskusteluun voi kukin osallistua omalla kielellään. Tämäkin on yksi monikielisyyden ilmentymä.

Viime vuosina olen eri yhteyksissä huomannut, että yksi monikielisyyden tutkimuksen nousevista teemoista on reseptiivinen monikielisyys. Siis se, ettei kaikkia kieliä tarvitse osata tuottaa itse vaan ymmärtäminenkin riittää. Keskustelussa osapuolet voivat siis puhua omia kieliään ja silti ymmärtää toisiaan. Käsittääkseni reseptiivisen monikielisyyden tutkimus on kansainvälisesti ollut vilkkaampaa kuin meillä Suomessa. Yllä mainitsemani moni- ja kaksikieliset tapahtumat saivatkin minut miettimään, onko syynä että tällaiset tilanteet ovat meille niin tavallisia. Reseptiivistä monikielisyyttä hyödynnetään niin arkipäivän keskusteluissa kuin virallisissa tilaisuuksissa, kuten kokouksissa tai vaikkapa väitöstilaisuuksissa. Sen sijaan, että neuvoteltaisiin keskustelun kielestä, keskitytään itse asiaan.

Musik och språk

26. January 2015 - 10:48
Jag är inte en musikalisk människa, tvärtom. Jag vill inte sjunga så att andra hör, och inte vill andra höra mig sjunga heller. Skolans musiklektioner har jag många mindre trevliga minnen av. Men jag tycker om att lyssna på andra som kan sjunga och spela. Och jag har alltid önskat att jag skulle kunna sjunga, att tonerna skulle flöda ur munnen såsom jag hör dem inne i mitt huvud. Men det gör de inte. Att kunna höra en inre musik men inte få den ut såsom man vill påminner om situationen då man ska uttrycka sig på ett språk som man inte kan så bra. Man planerar vad man ska säga, tycker att man vet hur man ska formulera sig för att det ska låta rätt. Sedan öppnar man munnen, hakar upp sig på något och tappar rytmen, uttalar och böjer orden fel och känner att det inte alls blev som man hade tänkt.

Egentligen är ju musiken ett språk i sig. Den kan förmedla känslor och stämningar universellt och kanske t.o.m. bättre än de språk där vi uttrycker oss med ord. Musiken kan också hjälpa oss med de främmande språk som vi tragglar med. Exempelvis kan många som stammar då de talar sjunga helt utan stamningssymptom. På samma sätt kan sjungande hjälpa med att lära sig ett nytt språk. Musiken hjälper med att komma igång med rytmen, intonationen och uttalet i det nya språket. Det kan vara lättare att komma ihåg fraser och meningar då man kopplar ihop dem med rytmen och melodin. De flesta av oss känner väl igen situationen då man fått en öronmask, alltså en sång som spelas i huvudet om och om igen, och man vet inte ens vad texten betyder! Är man som jag mindre musikalisk så kanske man lägger även mer märke på texten eftersom den är lättare att återge än melodin, medan de mest musikaliska kanske fokuserar mer på melodin och texten kommer på andra plats. Lyckligtvis kan musik, såsom språk, användas på olika sätt.

Musiken är också ett utmärkt sätt att bekanta sig med nya kulturer, vilket hör oskiljaktigt ihop med att lära sig språket. Det är också alltid roligt att märka vilka låtar som olika kulturer har gemensamt. Först känner man igen melodin och blir glad. Sedan kollar man texten och det kan vara riktigt roligt att märka hur lika vissa texter är, och hur vissa sångtexter har rätt så olika budskap beroende på språket. Detta har jag på sistone roat mig med då jag läst, ja t.o.m. sjungit, barnvisor ur de otaliga sångböcker på svenska och finska som på sistone intagit sin plats hemma hos oss i bokhyllor, på bord och på golvet. Till min stora glädje har jag också märkt att flera av de finskspråkiga barnböckerna har åtminstone en del av sångtexterna även på andra språk: åtminstone svenska, engelska och tyska. Vilket utmärkt sätt att stöda barnens naturliga intresse för språk! Och för oss vuxna fungerar de kanske som en påminnelse att man kunde repetera sina kunskaper även i andra språk än de som man använder dagligen. Om man inte hinner eller orkat ta tag i läroboken så kanske sångboken känns lättare. Musiken är ett flerspråkigt forum för oss alla: även om man sjunger hellre än bra eller har låtit kunskaperna i något språk att rosta så ryms man med.

Huvia ja hyötyä kielistä

1. December 2014 - 10:38
Miksi kannattaisi osata ja käyttää useampaa kuin yhtä kieltä? Tähän kysymykseen voi tietysti lähteä vastaamaan monelta kantilta koulutusmahdollisuuksiin, urakehitykseen tai vaikkapa harrastuksiin ja matkailuun liittyen. Monikielisyydestä on kuitenkin myös yksilötasolla ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta monenlaista hyötyä.

Useamman kielen osaaminen, niin elinikäinen kaksikielisyys kuin myöhemmän iän kieliopinnot ja kielen alkeidenkin opiskelu vaikuttavat myönteisesti monella tavalla. Kaksikielisten ihmisten on todettu mm. pystyvän nopeammin sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja heidän ongelmanratkaisukykynsä on luovempi. Näistä ominaisuuksista on nykyajan nopeatempoisessa maailmassa hyötyä niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.

Aivojumppa on muutakin kuin vertauskuva. Intensiivisten kieliopintojen on nimittäin todettu kasvattavan tiettyjä alueita aivoissa. Mielenkiintoista on, että muiden vaativien opintojen kanssa ei todettu samaa vaikutusta. Jos siis haluaa kehittää aivojaan maksimaalisen tehokkaasti, on kieltenopiskelu oikea treeniväline. Monikielisyys auttaa myös suuntaamaan tarkkaavaisuutta ja erottelemaan tärkeän informaation turhasta tehokkaammin, mikä arkipäiväisestä elämästä selviämisen helpottumisen lisäksi auttaa aivoja selviämään niitä runtelevista sairauksista.

Kaksikielisyyden on nimittäin todettu olevan suojaavan dementialta, kuten Alzheimerin taudilta. Täydellistä suojaa kaksikielisyys ei anna, mutta kaksikieliset sairastuvat myöhemmällä iällä ja oireet ilmenevät vasta kun sairaus on edennyt pidemmälle kuin yksikielisillä sairastuneilla. On myös viitteitä että tämä ei koskisi ainoastaan varhaista kaksikielisyyttä, vaan myös aikuisiällä aloitetulla kahden kielen aktiivisella käytöllä on myönteisiä vaikutuksia. Kielenopiskelulla ja aktiivisella monikielisyydellä läpi elämän voi siis hankkia itselleen muutaman terveen lisävuoden.

Kieltenopiskelu myös auttaa tekemään hyviä päätöksiä. Ongelmien ratkominen vieraalla kielellä vähentää tiedostamattomia ajattelun vinoumia ja tunteiden vaikutusta päätöksentekoon. Näin ollen voidaan sanoa, että vieraalla kielellä tehdään järkevämpiä päätöksiä. Jos siis on tarve pitää pää kylmänä, on hyvä pystyä pohtimaan tilannetta muulla kielellä kuin äidinkielellä.

Eikä kielten oppimisesta ole pelkästään hyötyä. Uusien sanojen oppiminen aktivoi aivoissa samoja mielihyvää tuottavia alueita kuin ruoka, seksi, päihteet ja pelaaminen. Kielten opiskelu on kuitenkin terveellinen ja riskitön nautinto, jonka sivuvaikutuksetkin ovat myönteisiä, kuten tutustuminen uusiin ihmisiin ja kulttuureihin.

Näin joulun alla on syytä muistaa myös mainio monikielinen esikuva, kaikkien lasten suosikki, Joulupukki! Hänhän kiertää lukuisissa eri maissa puhumassa erikielisten lasten kanssa. Joulupukkia ei ikä paina, minkä voi ajatella ainakin osittain johtuvan monipuolisesta kielitaidosta.

Monikielisyyttä tutkimassa

5. November 2014 - 12:15
Ihminen on utelias olento ja niinpä eri ilmiöitä tutkimaan on muodostunut omia tieteenalojaan ja niiden suuntauksia. Kielitieteellisessä tutkimuksessa yksi nouseva ala on monikielisyys. Viime aikoina olen useissa yhteyksissä päässyt keskustelemaan monikielisyydestä ja monikielisyystutkimuksesta sekä siitä, mitä ne oikeastaan tarkoittavat ja sisältävät. Pohditaanpa siis hieman tarkemmin nimenomaan monikielisyystutkimusta.

Monikielisyyden tutkimus ei tarkoita ainoastaan (useiden) kielten tutkimusta, vaan siinä tutkitaan nimenomaan monikielisyyttä ilmiönä. Monikielisyyttä voidaan tutkia eri näkökulmista kuten yksilön (henkilökohtainen), yhteiskunnan (julkinen), elinkeinoelämän (ammatillinen) ja koulutuksen. Monikielisyyttä on perinteisesti tutkittu eniten kieli- ja kasvatustieteissä, mutta kuten edellä mainituista näkökulmistakin käy ilmi, on tieteidenväliselle tutkimukselle tilausta mm. yhteiskunta- ja kauppatieteisiin päin.

Monikielisyys linkittyy myös useisiin muihin soveltavan kielitieteen aloihin, kuten kielenoppimiseen, kääntämiseen ja tulkkaukseen, kielipolitiikkaan ja -suunnitteluun, erikoisalojen kieliin, kielikontakteihin ja moniin muihin. Kaikki nämä lisäävät monikielisyyteen omia näkökulmiaan. Näitä aloja voi kuitenkin tarkastella myös ottamatta huomioon monikielisyyden näkökulmia ja teorioita. Kuitenkaan minkään yksittäisen näkökulman kautta ei voida ymmärtää monikielisyyttä sellaisena monimuotoisena ja dynaamisena kokonaisuutena, joksi se monikielisyyden alan tutkimuksessa käsitetään. Niinpä nämä eri alat ja näkökulmat täydentävät toisiaan, kun niiden asiantuntijat kokoontuvat keskustelemaan keskenään nimenomaan monikielisyydestä ilmiönä.

Samalla tavoin kuin tutkimuksessa, ei monikielisyys koulutuksessakaan tarkoita ainoastaan mahdollisimman monen kielen kielitaito-opintoja. Nämä ovat tietysti tärkeitä kieliä opiskelevan yksilön monikielisen kompetenssin kannalta. Kuitenkin voi osata montaa kieltä tuntematta sen tarkemmin monikielisyyden prosesseja ja eri näkökulmia sekä niihin liittyviä teoreettisia lähtökohtia. On siis tehtävä ero sille, onko monikielisyys opintojen sisältö vai tavoite. Monikielisyyden alan opinnoissa tarkastellaan ja opitaan ymmärtämään monikielisyyttä ilmiönä. Tämä ymmärrys ei ole kielisidonnaista, vaikka useiden kielien ja kulttuurien tuntemus sitä syventääkin. Monen kielen osaamiseen tähtäävissä opinnoissa keskiössä on kielitaidot, mutta monikielisyyden syvempi ymmärtäminen kyllä auttaa myös niiden parantamisessa.

Yksilön monikielisyyttä käsitellessä tulisi päästää irti pinttyneestä käsityksestä että kaksi- tai monikielisen henkilön tulisi osata kaikkia kieliään yhtä hyvin. Samalla tavalla monikielisyystutkimuksesta puhuttaessa pitäisi päästä eroon ajatuksesta, että monikielisyyden asiantuntijan pitäisi osata kaikkia jokaisessa mahdollisessa tarkasteltavassa tilanteessa esiintyviä kieliä. Kielet muodostavat monikielisyyden pinnan ja kielitaito auttaa luomaan kokonaiskuvan tarkasteltavasta tilanteesta. Mutta kun sukelletaan pintaa syvemmälle, tarvitaan myös muita apuvälineitä, jotka nimenomaan monikielisyystutkimus tarjoaa.

Flerspråkig identitet

10. October 2014 - 8:54
Vem är tvåspråkig eller flerspråkig? Vem får bestämma det? Handlar flerspråkighet endast om kunskaper eller även om annat, såsom identitet? I den offentliga debatten om tvåspråkighet i vårt land ifrågasätts det ibland att det överhuvudtaget finns något som tvåspråkig eller flerspråkig identitet, t.o.m. då det gäller personer som vuxit upp med flera språk sedan början. Detta har jag svårt att förstå, för att samma personer betonar ofta att det är viktigt med en stark språklig identitet. Då anses den identiteten alltid vara enspråkig och helst oföränderlig. Men så är det inte med identitet. Den ändras genom hela livet, och påverkas av det som vi är med om, det som händer oss och omkring oss. Detta inkluderar även språk och kultur som vi kommer i kontakt med.

Orsaken till att jag funderat så mycket på dessa frågor är förstås delvis professionella, men också privata. Får jag som är född och uppvuxen i den starkt finskspråkiga delen av Finland definiera mig som tvåspråkig? Eller blir jag då som hallonbåtsflyktingen som försöker stjäla någon annans identitet? Då det gäller att definiera vem som är flerspråkig brukar man använda något av följande fyra kriterier: ursprungskriteriet (den som lärt sig flera språk från början), funktionskriteriet (den som använder flera språk), kompetenskriteriet (den som behärskar flera språk) eller attitydkriteriet (den som anser sig vara flerspråkig). Man behöver alltså inte uppfylla alla dessa kriterier, utan vilket som man väljer att utgå ifrån beror på synvinkeln och kontexten. Tre av dem öppnar också möjligheten för en dynamisk flerspråkig identitet som formas och ändras under hela livet.

Jag kommer ihåg när jag för första gången blev medveten om en tvåspråkig identitet i mig. Jag satt i mörkret i Wasa teater och följde med en pjäs där det användes österbottnisk dialekt. Och plötsligt märkte jag att jag inte bara förstår de dialektala uttrycken, de väcker också känslor i mig, de känns som mina. För det var samma dialekt som mina svärföräldrar talar. Det var mina familjemedlemmars språk, därför kände jag att det också var mitt språk och identifierade mig med det även om jag inte själv talar dialekt. Trots att jag då använt standarssvenska dagligen i flera års tid var det alltså via dialekten jag fick denna upplevelse.

Jag kommer också ihåg när jag för första gången uttryckligen definierades som tvåspråkig av någon annan. Detta hände på BB där vår tvåspråkiga familj hade just fått sin första medlem som räknas som tvåspråkig även enligt ursprungskriteriet. Då barnmorskan tog oss till läkaren, sade hon ”mamman är fullständigt tvåspråkig”. Och så fick jag ett erkännande för två viktiga bitar av min identitet som uppstått först i vuxen ålder: mamma och tvåspråkig.

Man kan förstås kunna flera språk utan att man själv upplever dem som en del av sin identitet. Man kan se språk som ett redskap och inte som en del av sig själv. Men de kunskaper som man skaffar sig på olika språk, och de kontexter och kulturer man deltar i med hjälp av dem, kan obemärkt påverka även ens identitet. Jag anser att man kan ta språk och kultur till sig och göra dem till sina genom hela livet. För att känna för ett språk och en kultur behöver man inte nödvändigtvis växa upp med dem. Då blir språken i ens liv lite som barn, lika kära oavsett vilket som kommit in i ens liv först.