Monikielisessä maailmassa - I en flerspråkig värld

Subscribe to Monikielisessä maailmassa - I en flerspråkig värld feed
Updated: 18 hours 57 min ago

Kielet tukevat toisiaan koulussakin

5. September 2014 - 9:44
Keskustelu kieltenopetuksesta, kielenoppimisesta ja kielitaitotarpeista on viime vuosina vellonut vilkkaana Suomessa. Meillähän kaikki opiskelevat jo peruskoulussa vähintään kahta kieltä äidinkielen lisäksi, käytännössä englantia ja toista kotimaista kieltä. Valinnaisten kolmannen ja neljännen jne kielen opiskelun suosio on laskusuunnassa. Myös lukio-opinnoissa kahden kielen oppimäärän suorittavien määrä on kasvussa useamman kielen oppimäärän suorittamisen kustannuksella.

Useamman kielen opiskelua vastustetaan usein vetoamalla väitteeseen, että oppiakseen kunnolla edes jonkun vieraan kielen pitäisi keskittyä vain siihen kieleen. Väite perustuu kuitenkin vanhentuneeseen näkemykseen kielten oppimisesta, jossa kielten oppimiseen käytettävissä oleva ”tallennustila” aivoissa nähdään vakiona ja kielet siksi toistensa kilpailijoina. Tätä on kuvattu metaforalla, jossa kielet ovat ilmapalloja ihmisen pään sisällä. Jos yksi kieli kasvaa, täytyy toisten kutistua, jotta kaikki mahtuisivat päähän. Tätä käsitystä kielten oppimisesta ja osaamisesta pidetään kuitenkin nykytutkimuksen valossa yleisesti vanhentuneena ja naiivina. Kielet, olipa kyse sitten useammasta äidinkielestä/ensikielestä tai myöhemmin opittavista kielistä, eivät kilpaile keskenään elintilasta aivoissa. Ne eivät myöskään toimi omissa palloissaan eristettyinä toisistaan. Sen sijaan kielet ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja yhdellä kielellä opitut käsitteet ja taidot ovat käytössä myös toisilla kielillä. Kielten voidaan kuvata integroituneen samaan ”keskusyksikköön”, jonka avulla opitaan ymmärtämään, puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan eri kielillä.

Keskusteltaessa kielten opetuksesta vetoamme myös helposti omiin koulukokemuksiimme ja toteamme, ettei mikään ole siitä muuttunut. Tämän väitteen paikkansapitävyys riippuu tietysti paljolti sen esittäjän iästä ja siitä, minkälaisia kieltenopettajia hänen koulutielleen on sattunut. Yleistäen voisi kuitenkin todeta, että jo opetussuunnitelmia tarkastelemalla näkee kuinka painopiste on siirtynyt säännöistä ja kieliopista yhä enemmän kielen monipuoliseen käyttöön vuorovaikutuksessa. Vuonna 2016 käyttöön tulevan opetussuunnitelman perusteluonnoksissa painotetaan myös eri kielten käyttämistä tiedonhaussa ja siltojen luomista eri kielten välille. Kieliä on siis tarkoitus opettaa ja oppia samoista lähtökohdista kuin niitä koulua ympäröivässä monikielisessä maailmassa tarvitaan, dynaamisessa yhteistyössä keskenään tiedon välittämisessä.

Kun lähtökohdaksi otetaan se että eri kielten osaamisella on yhteinen taito- ja tietoperusta, näyttäytyy useamman kielen opiskelu ihan eri valossa kuin ilmapallometaforan kautta. Uuden kielen opiskelu vahvistaa samalla muidenkin kielten perustaa, ja yhdellä kielellä opitut sisällöt ovat käytössä myös muilla kielillä. Kun tähän yhtälöön lisätään, että mitä useampaa kieltä jo osaa sitä helpompaa on oppia taas uusi kielijärjestelmä, on lopputuloksena että usean kielen opiskelu johtaa varmemmin hyvään ja monipuoliseen kielitaitoon kuin kaiken ajan ja energian keskittäminen yhteen vieraaseen kieleen.

Kuinka koulutta(utu)a monikieliseksi

20. August 2014 - 9:03
Monikielisyys koskettaa jollain tavalla ja tasolla lähes kaikkia ihmisiä, maailma ympärillämme on monikielinen. Suurin osa meistä osaa ainakin muutaman sanan muita kieliä kuin äidinkieltämme ja monet käyttävät muita kieliä säännöllisesti töissä, opinnoissa tai vapaa-ajalla. Ihmisten lisäksi myös eri organisaatiot, yritykset, kunnat ja valtiot ovat monikielisiä tai ainakin käyttävät toiminnassaan useita kieliä. Monikielisyys koskettaa siis ihmisiä yksilöinä, yhteiskuntaa ympärillämme, sen koulutusjärjestelmää ja muita rakenteita sekä yrityksiä, joiden henkilökuntana ja asiakkaina toimimme.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna monikielisyys on yksikielisyyttä tavallisempaa. Suurin osa ihmisistä oppii useaa kieltä luonnollisissa yhteyksissä ja kun mukaan lasketaan kielopinnoissa hankitut kielitaidot, on monikielisten osuus vielä suurempi. Esimerkiksi EU:n tavoitteena on, että jokainen kansalainen osaisi äidinkielensä lisäksi vähintään kahta muuta kieltä. Suomessa vähintään kahta muuta kieltä opiskellaan jo peruskoulussa.

Tästä kaikesta huolimatta kokemukseni mukaan suuri osa suomalaisista mieltää itsensä yksikielisiksi. Miten meidän kansainvälisesti tunnustettu koulumme onnistuu tässä monikielisessä maailmassa kouluttamaan yksikielisiä yksilöitä? Vai voisiko kyseessä kielitaitojen puutteen sijaan olla oman osaamisensa vähättelyn taidon ylikunto? Eurooppalaisten kielitaitoja kartoittaneen Eurobarometrin (2012) mukaan 3/4 suomalaisista osaa vähintään yhtä vierasta kieltä kyllin hyvin osallistuakseen keskusteluun, ja vähintään kahdella vieraalla kielellä keskustelee melkein puolet. Kuitenkin kysyttäessä osaammeko vaikkapa ruotsia tai saksaa, vastaamme varovasti bara lite, ein bisschen. Tämän jälkeen keskustelu toki saattaa jatkua sujuvasti kyseisellä kielellä! Voisiko tämä vähättelyn perinne ja harhakuva, että kaikkia kieliä pitäisi osata (kuvitellun) yksikielisen syntyperäisen puhujan tavoin, olla yhtenä syynä siihen, että valinnaisten vieraiden kielten opiskelu koulussa on laskusuunnassa? Kuinka moni jättää kiinnostavan kielen opinnot kokonaan väliin kun ”eihän sitä kuitenkaan ehdi oppia täydellisesti puhumaan”? Mutta eikö ole kuitenkin parempi osata edes vähän kuin ei ollenkaan? Tuskin kukaan haluaa jättää väliin yhteen- ja vähennyslaskua, koska ei välttämättä kuitenkaan opi laskemaan kolmannen asteen yhtälöitä sujuvasti päässälaskuna. Näin pitäisi ajatella myös kielitaidosta. Kaikki opittu on osaamista, ja kerran hankitulle pohjalle on sitten helpompi myöhemmin rakentaa uutta, jos huomaa tarvitsevansa lisää taitoja. Meidän pitäisi ajatella enemmän pienten lasten tavoin. He voivat iloisesti ilmoittaa osaavansa englantia, koska isoveli on opettanut sanomaan yes! tai high five!

Vuoden alussa monet aloittavat vuosi toisensa jälkeen kuntokuurin. Ehkäpä näin lukuvuoden alkuun voisi tehdä samanlaisen perinteen kieliopintojen aloittamisesta, jos ei muuten niin vaikka katsomalla televisiota kielellä, jota ei vielä osaa tai lukemalla lyhyitä uutisia tutuista aiheista kielellä, jota ei muuten käytä juuri koskaan. Ja jos opiskelukuri repsahtaa ennen joulua niin so what, jotain on sentään opittu ja ensi vuonna uudestaan!

Katri Karjalainen